Olen jotenkin kauhean ristiriitainen tavoissani.

Kun aamulla päätän, mitä laitan päälleni, aikaa menee suunnilleen minuutti. Töissä (asiakaspalveluhommaa) ratkon tilanteita noin vain suit sait, halki poikki ja pinoon. Vapaalla voin lähteä yhtäkkiä 200 km päähän kaveria tapaamaan ja palata seuraavana aamuna töihin ja sopia siltä seisomalta seuraavalle viikonlopulle matkan Englantiin.

Toisaalta, saatan soittaa pianolla samaa kipaletta päivästä päivään, viikkojakin. Enkä älyä lopettaa, vaikka ranne oireilisi sen tuhannen kerran jännetuppitulhduksesta. Saatan koukuttua jostakin palikkapelistä (esim. tetris) tuntikausiksi, kun on aina lyötävä entinen ennätys. Voin lukea kertaistumalta 300-sivuisen kirjan tai vain loikoilla sängyllä tai sohvalla koko päivän tekemättä yhtään mitään.

Ongelmiahan tästä monitahoisuudesta tulee. En jaksaisi olla edes kolmea kuukautta samassa työpaikassa, enkä kestä mitään viikoittaisia harrastuksia, koska silloin on sidottu koko vuoden, vaikkapa joka torstai, kello 18-20 samaan hommaan. Toisinaan nopeat ratkaisuni eri tilanteissa osoittautuvat ikävällä tavalla harkitsemattomiksi; loukkaan läheisiäni tai kukaan ei yksinkertaisesti pysy ajatuksien perässä ja minä kimpaannun, kun kukaan ei ymmärrä mitään.